Kaivurikakku 4-vuotiaalle

Viikonloppuna serkun poika täytti 4 vuotta ja synttärisankarin toiveena oli saada kaivuriaiheinen kakku. Luvassa oli siis monen tunnin näpertäminen koristeiden, etenkin kaivurin, parissa. No onhan se juuri sitä mistä tykkään - näpertää erilaisia sokerimassakoristeita! Niitähän voi hyvin tehdä vaikka koko päivän! Kakun mallin lainasin Marsispossulta. Hän oli tehnyt aiemmin samantyyppisen kakun.

Tämä 30 hengelle mitoitettu kakku sisälsi raikkaat vadelma- ja persikkamousset vaalean kakkupohjan kera. Jos kakun päällystää sokerimassalla, täytteen olisi aina hyvä olla raikas ettei kakusta tule liian äklömakea. Itse suosin juuri vaaleaa kakkupohjaa ja esimerkiksi jotain hedelmäistä, raikasta moussea, kuten tässä kakussa. Sokerimassa kun tuppaa olemaan aika makeaa, niin raikas sisus vähän tasapainottaa kakun makeutta.

Ennen kakun päällystämistä sokerimassalla (tai vaihtoehtoisesti marsipaanilla, vaahtokarkki- tai kaulintamassalla), kakun pinnalle kannattaa levittää ohuelti voikreemiä. Se toimii ns. eristeenä kakun ja massan välissä, ettei sokerimassa vety ja ala "itkeä". Lisäksi se kiinnittää massan kakun pintaan. Käyttämäni voikreemin ohjeen löydät täältä. Ensin keitetään sokeriliemi, jonka annetaan jäähtyä. Sitten vatkataan huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi vaahdoksi, kaadetaan sokeriliemi ohuena nauhana voin sekaan ja vatkataan tasaiseksi kreemiksi. Sokeriliemen voi oikein hyvin keittää jo valmiiksi päiviä ennen kreemin tekoa. Valmis kreemi säilyy hyvänä jääkaapissa jopa viikon, kunhan säilytät sen hyvin suljetussa rasiassa ettei se ota jääkaapista mitään makuja/hajuja.
Jos haluaa vähän oikaista kreemin teossa, voikreemin voi valmistaa helpommin tomusokerista, voista ja haluamastaan makuaineesta (esimerkiksi jollain aromilla). Kermavaahtoa en suosittele eristeenä käyttämään, ettei kuorrute vety ja ala "hikoilla".

Sokerimassakakkujen päällystämiseen kannattaa varata tarpeeksi sokerimassaa. Halkaisijaltaan 24 cm:n kakkuun kannattaa varata massaa noin 600 grammaa. Mieluummin liikaa kuin liian vähän! On ikävää jos kuorrute ei riitä kakun kaikille sivuille, vaan jää vajaaksi. Ylijääneet kuorrutemassat voi kääräistä tiukasti kelmuun, etteivät ne kuivu. Säilytys huoneenlämmössä, valolta suojattuna.

Tämän kakun myötä Suklaapeikko vetäytyy viettämään viikonloppua ja miettimään blogin tulevaa ulkoasu-uudistusta. Joitain muutoksia siis luvassa kevään aikana..
Lämpimät onnittelut vielä 4-vuotiaalle! :)

Valkosuklaamacaronsit

Ja jälleen ihania macaronseja, tällä kertaa vähän hempeämmän vihreen sävyssä. Täytin macaronsit ihan pelkällä valkosuklaaganachella, kuten olen joskus aiemminkin tehnyt.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi olisi tarkoitus leipoa jotain pientä hyvää. Viime vuosinahan tein mm. mustikka-valkosuklaamuffinsseja sekä Suomi-aiheisen sokerimassakakun. Kakkua en nyt tänä vuonna ehdi töitten takia leipomaan, mutta jotain muuta pientä sitten..

Ensi vuonnahan juhlimme Suomen 100-vuotispäivää. Saa nähdä millaisia taideteoksia konditorioiden vitriineihin ilmestyykään! Nythän syksyn aikana on ollut jo juhlavuoden leivoskilpailuja, joissa on ollut aikas hyvännäköisiä leivoksia! :)

Clifford, iso punainen koira -kakku

Tässä olisi tämän viikonlopun tilauskakku. Kakun aiheeksi toivottiin lastenohjelmaa nimeltään Clifford, iso punainen koira. Itselleni kyseinen hahmo oli täysin uusi tuttavuus. Olipa kiva päästä taas näpertämään erikoiskakkua! Näitä tykkään kyllä tehdä.

Kakussa oli vaalea pohja täytettynä vaniljakermalla sekä mansikoilla ja banaanilla toiveiden mukaisesti.

Paljon onnea 3-vuotiaalle Alinalle! :)

Perinteiset lusikkaleivät

Ensiksi haluan pyytää anteeksi blogin hiljaiselosta! Koko kesä ja etenkin syksy on ollut täynnä kaikenlaista, etten vain ole ehtinyt paljoa leipomaan tai muutenkaan blogia päivittelemään. Aina on ollut mielessä blogin päivittäminen, mutta sitten kun on miljoona muuta hommaa tehtävänä, niin ei ole vain aika riittänyt. Vuorokaudessa täytyisi todellakin olla enemmän kuin 24 tuntia.. Nyt olisi tarkoitus taas pikkuhiljaa aloittaa ahkerampi blogin päivittely. Joulukin tuolta jo jolkottaa, joten joululeivonnaisia täytyy alkaa testailemaan! :)

Syksyllä vietimme syntymäpäiväjuhlia, joihin leivoin mm. aina niin ihania lusikkaleipiä. Lusikkaleivät ovat kyllä ehdottomia suosikkejani pikkuleipien saralta. Tuossa parisen vuotta sitten kokeilin mustaherukkaisia lusikkaleipiä, jonka ohjeen löysin Pirkalta. Ne olivat kyllä kivan erilaisia, mutta silti tällä kertaa tein ihan perinteisiä lusikkaleipiä vadelmamarmeladilla täytettyinä.

Ohjeesta tulee noin 30 lusikkaleipää.


Lusikkaleipämassa:
200 g voita
1½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria

Lisäksi väliin:
vadelmamarmeladia

Pinnalle:
hienoa kidesokeria

1. Valmista lusikkaleivät. Mittaa voi kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia välillä sekoittaen. Kun vaahto alkaa laskea, kaada rasva kulhoon, lisää sokeri ja anna seoksen jäähtyä. Vesihaude nopeuttaa jäähtymistä, mutta ei ole pakollinen.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Painele taikinaa teelusikan pesään ja vedä taikina lusikasta leivinpaperoidulle pellille kupera puoli ylöspäin. Jos lusikkaleipämassa on liian pehmeää pikkuleipien työstämiseen, voit laittaa sen hetkeksi jääkaappiin kovettumaan. Varo kuitenkin ettei taikina kovetu liikaa, koska silloin työstäminen tulee olemaan hankalaa. Paista pikkuleipiä 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat vaaleanruskeita.
4. Käännä jäähtyneistä lusikkaleivistä puolet kupera puoli alaspäin. Pursota niille nokare vadelmamarmeladia ja paina kaksi pikkuleipää yhteen. Pyörittele lusikkaleivät varovasti sokerissa. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa. Ne säilyvät jääkaapissa useita viikkoja. Lusikkaleivät voi myös pakastaa.

Pähkinäleipä ja nostatuskori testissä

Vapaapäivänä aloitin leipomisen jo aamutuimaan, sillä halusin tehdä jotain hyvää leipää. Mielessäni pyöri ties mitä vaihtoehtoja, mutta sitten mieleeni juolahti.. Ajattelin kokeilla pähkinäleipää, koska kaapissa oli ylimääräinen pussi saksanpähkinöitä ja jääkaapissa avattu vajaa purkki turkkilaista jogurttia.

Tarkoituksena oli myös testata uutta nostatuskoria. Olin jo pitkään ajatellut hankkivani nostatuskorin, koska kiinnosti kovasti päästä sitä testaamaan. Lopulta sainkin sen KitchenTime -verkkokaupasta yhteistyön merkeissä.

Nostatuskori on siis luonnonmateriaaleista tehty kori, joka on erinomainen leivän leivontaan. Kori jauhotetaan huolellisesti sisäpuolelta ja taikinasta muotoiltu leipä nostetaan vuokaan kohoamaan. Kohottuaan leipä kumotaan varovasti pois ja paistetaan normaaliin tapaan. Käytön jälkeen kori putsataan rapsuttamalla pois mahdolliset taikinajäämät sekä harjaamalla puhtaaksi jauhoista. Leipä saa nostatuskorista kauniin muodon lisäksi myös nätin pinnan.

Alla olevasta leipätaikinasta vielä sen verran, että jos et saksanpähkinöistä tykkää, voit jättää ne huoletta pois. Halutessasi voit laittaa taikinaan niiden sijaan vaikkapa erilaisia siemeniä. Lisäksi jogurtin voi korvata vedellä, jos sitä ei satu kaapista löytymään. Leipätaikinoissahan nesteenä voi käyttää vettä, maitoa, jogurttia, piimää tai niiden seosta. Piimä ja jogurtti antavat leivälle täyteläisyyttä ja lievän hapahkon maun.

Ohjeesta tulee kaksi leipää.


Leipätaikina:
2½ dl vettä
2½ dl maustamatonta jogurttia
50 g tuorehiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
½ dl öljyä
noin 80 g saksanpähkinöitä karkeasti rouhittuna
4 dl täysjyvävehnäjauhoja
n. 6-7 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

1. Lämmitä vesi ja jogurtti kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva.
2. Lisää taikinaan suola, öljy ja karkeaksi rouhitut saksanpähkinät.
3. Lisää jauhoja vähitellen. Älä lisää kaikkia jauhoja kerralla, ettei taikinasta tule liian kovaa. Pehmeä taikina takaa herkulliset leivät! Vaivaa taikina joko käsin tai koneella niin, että siihen muodostuu sitko. Peitä kulho liinalla ja anna kohota vedottomassa paikassa noin tunnin ajan.
4. Kumoa kohonnut taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa siitä ilmat pois. Muotoile taikinasta kaksi leipää. Nosta ne voideltuun vuokaan tai leivinpaperoidulle pellille. Peitä leivinliinalla ja kohota leipiä vielä noin puolisen tuntia. Laita sillä välin uuni kuumenemaan 190-200 asteeseen. Kun laitat uunin kuumenemaan, laita uuniin tyhjä pelti ilman leivinpaperia. Näin pelti kuumenee ja kuuma pelti toimii ns. arinauunin tavoin, jolloin saat leipään rapean pohjan. Siirrä leipä varovasti leivinpaperin päällä kuumalle pellille. Paista leipää noin 30 minuutin ajan. Leipä on valmis, kun sen pohjaa koputtaessa kuuluu kumiseva, ontto ääni. Anna leipien jäähtyä ritilän päällä, älä peitä niitä leivinliinalla ettei rapea pinta pehmene. Leikkaa leipä vasta jäähtyneenä!


Kuinka saada leipään rapea pinta?
- Ihanan rapean kuoren saamiseksi laita uunin pohjalle vesiastia paistumisen ajaksi, tai voitele leivän pinta vedellä ennen uuniin laittamista (ja mielellään myös paiston loppupuolella). Olen myös kuullut, että jotkut käyttävät jääpaloja veden sijaan. Laita tyhjä pelti uuniin ihan alatasolle, kun laitat uunin kuumenemaan. Kun pelti on kuuma ja laitat leivät uuniin, heitä alatasolla olevalle pellille jääpaloja. Tätä kikkaa en itse ole vielä testannut, mutta varmasti toimii sekin!
- Paiston jälkeen älä peitä leipää leivinliinalla, ettei leipä menetä rapeaa kuortaan. Anna sen siis jäähtyä ritilän päällä ilman liinaa.
- Säilytä leipää mieluiten paperipussissa rapean kuoren säilyttämiseksi. Jos paperipussia ei satu olemaan, voit säilyttää sitä myös rei'itetyssä muovipussissa.

Kuvassa käyttämäni pyöreä nostatuskori. Koreja löytyy myös soikeita. Yhteistyön kautta saatu KitchenTimesta.

Macaronsit suolakinuskilla

Tilasin parisen viikkoa sitten netistä ProGel-värejä, joita halusin kokeilla macaronsien värjäykseen. Aiemmin olen käyttänyt Wiltonin pastavärejä. Totesin nämä ProGel-värit erinomaisiksi tähän tarkoitukseen. Vain pieni tippa väriä riittää saamaan intensiivisen värin, loistavaa! Täytyykin ostaa lisää näitä värejä!

Nämä pirtsakan siniset macaronsit täytin ihanalla suolakinuskilla. Macaronsit saivat paljon kehuja ja uskaltaisinkohan jopa sanoa, että mielestäni nämä olivat parhaimpia tekemiäni macaronseja ikinä! Tosin täytettä täytyy vielä hieman hioa, mutta se on kyllä tulossa blogiin myöhemmin kun saan sen mieleisekseni. Nimittäin joistain macaronseista täyte meinasi vähän valua ulos, kun ne olivat olleet hetken aikaa huoneenlämmössä. Haluan, että macaronseissa on aina reilu kerros täytettä, joten täytteestä pitää saada vielä "napakampi". Muuten maussa ei kyllä ollut mitään vikaa!

Muistathan, että macaronseja voi myös pakastaa. Voit valmistaa ne jo parikin viikkoa etukäteen ennen tarjoilua. Ota macaronsit pakkasesta sulamaan huoneenlämpöön viimeistään noin pari tuntia ennen tarjoamista, niin ne ehtivät kunnolla sulamaan. Säilytä macaronsit jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa.

Älkää huoliko, blogiin on kyllä tulossa muutakin kuin pelkkiä macaronseja. ;D Jostain syystä viime aikoina on vain tullut tehtyä niitä entistä enemmän.

Vadelmamacarons

Taas on uusi viikko aluillaan ja elokuun ensimmäinen päivä! Tänään vapaapäivän ratoksi leivoin macaronseja, tällä kertaa vadelmatäytteellä. Viime viikkoina ei kauheasti ole tullutkaan leivottua, kun olen ollut joko töissä tai ulkona nauttimassa auringosta. Tänään kun oli vähän pilvisempi päivä, niin ajattelin jospa sitä leipoisi macaronseja.

Kävimme viikko sitten keräämässä metsävadelmia, joita saimme sen verran että niitä riitti myös pakastettavaksi. Käytin näiden macaronsien täytteeseen siis metsävadelmia, mutta toki tavallisetkin vadelmat käyvät erinomaisesti.

Ohjeesta tulee noin 30 macaronsia.

Macaron-massa:

100 g valkuaisia (3 kananmunaa)
110 g mantelijauhetta (2,5 dl)
25 g hienoa sokeria (2 rkl)

200 g tomusokeria (3 dl + 2 rkl)

Vadelmatäyte:
noin 120 g tuoreita tai pakastevadelmia
2 rkl sokeria
1 rkl sitruunamehua
90 g suolatonta, huoneenlämpöistä voita

1. Vatkaa valkuaisia pienellä teholla ja lisää hieno sokeri pikkuhiljaa valkuaisten joukkoon, kunnes vaahto on kiiltävää ja vatkainta nostamalla vaahtoon jää teräviä huippuja. Seosta ei saa vatkata liian kovaksi! Tässä vaiheessa vaahto tulee värjätä haluamallaan elintarvikevärillä. Käytä jauhemaisia värejä, koska nestemäiset saattavat löysyttää massaa liikaa ja näin ollen macaronsit leviävät pellillä.

2. Yhdistä mantelijauhe ja tomusokeri keskenään erillisessä kulhossa. Nostele seosta nuolijalla pienissä erissä vaahdon joukkoon. Sekoitusvaihe on macaronsien koostumuksen kannalta erittäin tärkeä! Jos sekoitat liikaa, massa muuttuu liian löysäksi. Massa on sopivaa, kun tiputat sitä lusikalla esim. leivinpaperille ja sen pinta muuttuu sileäksi.

3. Pursota leivinpaperin päälle pellille kahden euron kokoisia ympyröitä (halkaisijaltaan noin 2 cm). Pursotuksen jälkeen peltiä voi hieman koputella pöytää vasten, jotta mahdolliset ilmakuplat nousevat pintaan.

4. Anna macaronsien levätä huoneenlämmössä noin puolen tunnin ajan ennen paistoa, jotta pinta kuivuu. Kokeile pinnan kuivuus varovasti sormella.

5. Paista 140-150 asteessa noin 13-15 minuuttia. Macaronsien pinnan ei kuulu olla ruskistunut. Lisäksi sen kuuluu olla päältä rapea ja sisältä pehmeä. Anna pohjien jäähtyä kunnolla ennen kuin alat irrottamaan niitä leivinpaperista.

6. Valmista vadelmatäyte. Mittaa kattilaan vadelmat, sokeri ja sitruunamehu. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hetki, että vadelmat pehmenevät ja saat ne esim. lusikalla muussattua. Ota kattila pois liedeltä. Paseeraa vadelmasose siivilän läpi, että siemenet erottuvat koska niitä ei käytetä täytteeseen. Anna jäljelle jääneen vadelmaliemen jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Lientä pitäisi olla noin 3/4 dl. Kun liemi on jäähtynyt, vaahdota huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi vaahdoksi (noin 5 minuutin ajan). Lisää vadelmaliemi pienissä erin voin sekaan samalla voimakkaasti vatkaten. Vatkaa kreemi tasaiseksi ja lusikoi se pursotinpussiin. Pursota täytettä joka toisen macaronspohjan päälle. Paina kaksi samankokoista macaronskuorta yhteen.
7. Macaronit ovat parhaimmillaan, kun ne ovat saaneet olla jääkaapissa rasiassa yön yli. Säilytä täytetyt macaronit kylmässä ilmatiiviissä rasiassa!

Mansikka-popcorn rocky road

Tarjolla olisi taas ihanaa rocky roadia! Uusia yhdistelmiä on aina kiva testailla. Aiemmin tekemäni appelsiini-lakritsi oli ihan tajuttoman hyvää! Tämänkertaisesta rocky roadista löytyy valkosuklaata, kuivattua mansikkaa, suolattuja pistaapähkinöitä ja popcornia.

Kuivattua mansikkaa en pahemmin ole kaupoissa nähnyt myytävän. Citymarketista kyllä löysin mansikkasiivuja kuivahedelmät-hyllystä, joita käytin koristelussa. Rocky roadin "sisälle" laitoin kuivattua mansikkakuutiota, jota tilasin Forsmanin nettikaupasta. Tilasin sieltä samalla myös kuivattua kiiviä ja vadelmaa, nam!

Tein tätä rocky roadia ystävälleni ja loput laitoin keittiön pöydälle nättiin lasikulhoon "koristeeksi". Vaikka eivätpä ne montaa päivää siinä koristeena säily! :D Pohja alkaa jo uhkaavasti näkyä.


Rocky road:
500 g valkosuklaata
150 g kuorittuja suolattuja ja paahdettuja pistaasipähkinöitä
20 g voinmakuisia popcorneja
20-25 g kuivattua mansikkakuutioita

1. Kuori pistaasipähkinät. Kuorittuja pistaasipähkinöitä tarvitaan 150 g. Valmista myös popcornit pakkauksen ohjeen mukaisesti.
2. Sulata valkosuklaa varovasti mikrossa 30 sekunnin välein sekoitellen, ettei se pala. Valkosuklaa palaa herkästi! Kääntele sulatetun valkosuklaan joukkoon osa pistaasipähkinöistä, mansikkakuutioista ja popcorneista. Jätä niitä vähän myös koristeluun. 
3. Kaada suklaa leivinpaperilla vuorattuun noin 23x18 cm:n kokoiseen vuokaan. Koristele pinta mansikoilla, pähkinöillä ja popcorneilla. Painele ne kevyesti suklaaseen kiinni. Laita jääkaappiin jähmettymään noin tunnin ajaksi. 
4. Kun rocky road on jähmettynyt, ota se papereineen pois vuoasta ja leikkaa terävällä veitsellä pieniksi kolmioiksi. Tarvittaessa voit lämmittää veistä kuuman veden alla, jos rocky road meinaa mennä leikatessa rikki.


Vinkki! 
Rocky roadit säilyvät erinomaisesti huoneenlämmössä. Tee niitä vaikka useampaa eri makua ja laita kauniiseen lasikulhoon pöydälle "koristeeksi". 

Frankfurtin kranssi

Viikon takaisissa rippijuhlissa tarjoiltiin myös ihanaa Frankfurtin kranssia. Se on saksalainen perinneleivonnainen, joka on täytetty vaniljavoikreemillä sekä kirsikkahillolla. Kakusta on tullut yksi suosikeistani!

Olin tehnyt Frankfurtin kranssia myös aiemmin (ohje löytyy täältä). Ensimmäinen tekemäni kranssi oli hieman matalahko kahdella välillä. Tällä kertaa halusin kranssin korkeampana kolmella välillä, joten tein reseptin 1,5-kertaisena. Vuokana käytin kuitenkin samaa 23 cm halkaisijan rengasvuokaa.

Frankfurtin kranssi kestää hyvin myös pakastusta. Siitä, kuinka kauan se pakastimessa säilyy, en kuitenkaan tarkkaan pysty sanomaan. Meillä kranssi oli pakastimessa viikon, mutta uskoisin sen säilyvän pakastimessa tarvittaessa parikin viikkoa.

Tätä kakkua ei kannata jättää kokeilematta!

Kahvimacarons

Juhannus on taas vietetty ja heinäkuu alkaa olla jo käsillä. Tänä vuonna juhannuksena oli sentään vähän parempi sää kuin viime vuonna. Kuuluuhan juhannukseen kuitenkin ulkona istuskelu läheisten kanssa sekä grillailu. Ja aina sitä pitää ottaa perinteinen krokettimatsi! Vaikka kyllähän sitä aina osaa aavistaa, että joku miesporukasta sen voittaa. Itse melkein aina pyörin siellä häntäpäässä.. :D Tosin tärkeintähän siinä on yhdessäolo, eikä niinkään pelin voittaminen.

Nyt hyppäämme takaisin viikon takaisten rippijuhlien tarjoiluihin. Pöydästä löytyi siis useampaa eri sorttia macaronseja ja kahvimacaronsit olivat yksiä niistä! Ne kuuluvat ehdottomasti lemppareihini. Täyte on ihan tosi helppo ja nopea tehdä. Ohjeen kahvimacaronseihin löydät täältä. Tosin näissä macaronsseissa jäi häiritsemään tuo pitsireunus, joka hieman "valahti" sivulle. Makuunhan se ei tietenkään vaikuttanut, mutta näin perfectionistina haluaisi että ne olisivat myös millitarkalleen oikeanlaisia.

Ihanaa alkanutta viikkoa teille! :)

Miniporopiirakat

Miniporopiirakat ovat aivan ihania tarjottavia kahvipöytään! Viime sunnuntain juhliimme tein pieniä lohi- ja poropiirakoita. Molempia makuja olin tehnyt noin 120 kpl. Tein piirakat minimuffinssivuokiin ja niistä tulikin ihania suupaloja! Suolaiset tarjottavat katosivat pöydästä aika nopeasti parempiin suihin. Montaa piirakkaa ei edes yli jäänyt, vaan ne menivät lähes kaikki!

Näitä täytyy tehdä ehdottomasti toistekin kahvipöytään. Piirakat voi valmistaa myös etukäteen pakkaseen. Kun piirakat on paistettu, anna niiden jäähtyä kunnolla, minkä jälkeen pakkaa ne tiiviiseen pakastusrasiaan. Pakatessasi niitä laita aina kerrosten väliin pala leivinpaperia. Näin ne eivät ainakaan tartu toisiinsa kiinni, kun on leivinpaperi välissä. Tarjoilupäivänä lämmitä piirakoita hetki uunissa juuri ennen tarjoilua.

Täytteen reseptiä lainasin Kinuskikissalta, mutta lisäsin siihen hieman pororouheen määrää.
Alla olevasta reseptistä tulee noin 50-60 poropiirakkaa minimuffinssivuokiin tehtyinä.


Pohjataikina:
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl Mustaleima emmental-juustoraastetta
150 g voita tai margariinia
½ dl kylmää vettä

Täyte:
1 sipuli kuullotettuna
150 g pororouhetta
200 g raejuustoa
1½ dl mozzarella-juustoraastetta
2 kananmunaa
2 dl kermaa
1 dl persiljaa silputtuna
mustapippuria maun mukaan

Pinnalle:
emmental-juustoraastetta

Koristeluun:
persiljaa

1. Valmista pohjat. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja juustoraaste keskenään. Nypi joukkoon voi, niin että seos on murumaista. Lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota siitä muotilla pyöreitä muffinssivuokaan sopivia paloja. Tarvittaessa voitele muffinssivuoan kolot (omia vuokiani ei tarvinnut voidella, lähtivät hyvin irti ilman voiteluakin). Painele palat kevyesti vuoan koloihin ja pistele pohjat haarukalla. Pohjia ei tarvitse esipaistaa.
2. Valmista täyte. Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki öljytyllä pannulla. Silppua persilja. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään sekaisin. Kananmunat on hyvä vatkata rikki ennen kuin lisäät ne täytteeseen. Näin ne sekoittuvat täytteeseen paremmin. Lusikoi täyte vuokiin, ripottele pinnalle hieman juustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa noin 15-20 minuutin ajan. Paistoin piirakat uunin keskitasolla. Paista piirakoita, kunnes ne ovat saaneet pintaansa kauniin värin ja että pohja on kypsä. On tärkeää, että myös pohja kypsyy. Jos pohja ei tunnu kypsyvän, mutta piirakat ovat jo saaneet tarpeeksi väriä, niin voit kokeilla paistaa piirakat alemmalla tasolla.
3. Halutessasi koristele piirakat persiljatupsulla juuri ennen tarjoilua.

Valkosuklaa-vaniljamacarons

Leivoin viime viikonlopun rippijuhliin noin pari sataa macaronsia. Macaronseja löytyi kahvipöydästä useampaa eri väriä ja makua. Nämä hennon vaaleanpunaiset valkosuklaa-vaniljamacaronsit olivat yksiä niistä!

Täytteeksi tein valkosuklaaganachen, jonka maustoin vaniljajauheella. Se on vaniljasokeria huomattavasti aromikkaampaa. Vaniljajauhetta käytetään kuten tavallista vaniljatankoa, mutta jauheen käyttö on vain helpompaa. Itse löysin vaniljajauhetta Citymarketista. Niitä löytyy varmasti siis ainakin suurimpien markettien leivontaosastoilta, ja aika monessa nettikaupassakin sitä on myytävänä.

Macaronsien lisäksi kahvipöydässä oli myös saksalainen perinneleivonnainen Frankfurtin kranssi, mansikkamoussella täytetty kermakakku, sitruuna-valkosuklaa cake popseja sekä pieniä lohi- ja poropiirakoita. Lusikkaleipiä olin vielä ajatellut tekeväni, mutta sitten päätin jättää ne tekemättä, koska pöydässä oli jo ennestään aika paljon tarjoiltavaa. Joskus meinaa mopo lähteä käsistä, kun haluan aina montaa eri sorttia kahvipöytään tarjoiltavaksi. :D Macaronsejakin tuli tehtyä jopa kuutta eri väriä. Myös näistä muista macaronseista on tulossa kuvia lähipäivien aikana.